Saammeko esitellä: Climaten perhe
Osa 3
Tämän kappaleen Climaten perheen elämästä tarjoaa The Sims 4 Vuodenajat Expansion Pack*, joka on saatavilla PC:lle ja Macille. Tarina sisältää aineistoa myös peleistä The Sims 4 ja The Sims 4 Kylpyläpäivä, jotka ovat saatavilla PC:lle ja Macille Originin kautta.
Ennen kuin luet pidemmälle, lukaise läpi Climaten perheen tarinan ensimmäinen ja toinen osa.
Osa 3: Kaninkoloon
Hengitä sisään. Hengitä ulos. Hengitä sisään. Hengitä ulos.
Arthur siirtyi asennosta toiseen. Jokainen asento oli edellistä vaikeampi. Sateen hidas, tasainen ropina tyynnytti hänen hermojaan ja selkeytti hänen sumuista mieltään. . . ja peitti pierun, joka pääsi hänen taipuessaan tukalaan asentoon.
Arthur vilkaisi molempiin suuntiin varmistaakseen, ettei vaimo kuullut. Hän ei nimittäin ikinä antaisi Arthurin unohtaa sitä. Myös Summer pilkkaisi häntä heltymättä. Nicholas vain matkisi häntä, mikä konkretisoisi hänen vahinkonsa moneksi päiväksi. Varmistuttuaan siitä, ettei kukaan ollut huomannut mitään, hän päätti rutiininsa hengittämällä vielä kerran ulos. Hän astui huvimajasta sateeseen.
Arthur rakasti sadetta. Sen tuoksua; sitä, miltä se kuulosti osuessaan kattoon; sitä, miten se herätti maan eloon.
”Oletpas herjennyt filosofiseksi, Art”, hän totesi ääneen itsekseen.
Hän tutkaili puutarhansa kasveja ja varmisti, että sade täytti maan elämää tuovilla ravinteillaan. Hän vilkaisi vielä kerran nopeasti pihaa, kastui yhä vain märemmäksi ja päätyi lempiomenapuunsa alle.
”Tuletko sisälle, kulta?” Janine huusi kuistilta. ”Vettähän tulee ihan kaatamalla.”
”Juu, hetki vain!” vastasi Arthur.
Arthur oli vielä zen-tilassa joogan jäljiltä. Hän venytteli käsivarsiaan ja katsoi ylös sateeseen. Minähän voisin nauttia suihkusta tässä, hän mietti itsekseen.
Räks. Räks. Pamaus!
Salama iski Arthuriin ja täräytti hänestä ilmat pihalle. Hänen näkönsä hämärtyi. Pimeys ympäröi hänet. Arthur mutisi kuistia kohti kertoakseen Janinelle, että viipyisi vielä jokusen minuutin kauemmin.
Arthurin silmät sulkeutuivat.
Vähän myöhemmin
Arthur heräsi, muttei löytänytkään itseään kotipihalta vaan jostain aivan muualta. Sade oli lakannut ja aurinko paistoi. Kaikkialla oli kukkia, ja tuuli oli hellittänyt.
Maailma näytti oudolta. Kerta kaikkiaan kummalliselta.
”Missä minä olen?” Arthur kysyi ääneen.
Hän kuuli läheltä kahinaa ja käänsi äkkiä päänsä ääntä kohti.
”Tervetuloa, Arthur hyvä!” lausui hänen ylleen kumartunut jättimäinen, simin kokoinen pupujussi.
Sen ääni oli yhtä kimeä kuin sen korvat pitkät. Se oli pukeutunut vanhanaikaisesti mutta värikkäästi ja keikkui edestakaisin jalkaterillään.
”Ha haa, ystäväiseni! Sanoin tervetuloa”, pupu toisti. ”Tule! Sinun pitää etsiä munat!”
Arthur nousi hitaasti jaloilleen, raapi päätään ja katsoi ympärilleen nähdäkseen jonkun, joka voisi selittää, mitä oli meneillään.
”Sinunko munasi?” hän kysyi.
”Tismalleen!” pupu vastasi.
Se lähti kävelemään vastakkaiseen suuntaan pomppua askeleessaan. Arthur seurasi, ensin hitaasti ja sitten yhä nopeammin, kun hänen aistinsa alkoivat palautua.
”Tuossa on yksi!” pupu huudahti. Arthur kumartui tutkimaan paikkaa ja löysi munan. Hän laittoi sen taskuunsa ja seurasi taas pupua, joka lähti pian uudelleen liikkeelle.
”Toinen! Voi pojat!”
Tätä jatkui jonkin aikaa. Pupu osoitti munan paikan, Arthur poimi sen, ja pupu heitti innoissaan ilmaan kukkien terälehtiä.
Viimein he saapuivat pihan laidalle. Pupu pysähtyi äkkiä ja kysyi, montako munia oli. Kun Arthur kopeloi taskujaan, hän kaatui maahan. Pimeys peitti taas hänen näkökenttänsä. Kaikki maailmassa, pupu mukaan lukien, haipui olemattomiin.
Vieläkin myöhemmin
”Ukko? Ukko. Kuuletko?” kysyi Summer.
Hän kumartui isänsä ylle muutaman kymmenen sentin päähän tämän kasvoista. Arthur rätisi outoa energiaa – ja häntä huimasi – kun hän katsoi ylös huolestuneeseen tyttäreensä.
”Missä se pupu on?” Arthur kysyi.
Summer katsahti äitiään. Heidän katseensa kohtasivat.
”Ei täällä ole mitään pupua”, Janine sanoi.
Hän piteli Nicolasia, joka oli kyynelissä nähtyään isänsä makaavan maassa.
”Olen ihan kunnossa, pikkukaveri. Ei minulla ole hätää”, Arthur sanoi ja nousi ylös.
”Mitä ihmettä täällä oikein tapahtui?” kysyi Summer.
Arthur haroi hiuspehkoaan kädellään ja kertoi salamaniskusta. Hän katseli pihaa pitkään. Hän tiesi, että pupu oli todellinen. Hän ei ollut voinut kuvitella sitä. Samalla hetkellä hän työnsi käden taskuunsa.
”Joko uskotte?” hän kysyi munaa näyttäen.
Poikkea The Sims 4 -keskustelupalstoilla, seuraa meitä Twitterissä ja Instagramissa, tykkää meistä Facebookissa ja tilaa YouTube-kanavamme. Tilaa The Sims 4 -uutiskirje, niin saat päivityksiä, erikoistarjouksia ja muuta mukavaa (kuten muita EA:n uutisia, tuotteita, tapahtumia ja kampanjoita) sekä Viikatemiehen kalmankitaran ilmaiseksi!
*Pelaamiseen tarvitaan The Sims 4 -peli (myydään erikseen) ja kaikki pelipäivitykset. Lue tämän paketin järjestelmävaatimukset.
