PC Konsoli The Sims 4 The Sims Mobile The Sims Freeplay Aloitussivu

Fanitarina: Kaiken keskellä

2015-02-11
Vierasbloggaaja Cathy Tea

Fanimme kertovat mahtavia tarinoita, ja mikäs olisikaan parempi paikka antaa niille julkisuutta kuin virallinen The Sims -blogi. Ensimmäinen tarinoitsijamme on Cathy Tea.

”Aloitin pelaamisen, kun Lemmikit julkaistiin The Sims 2:lle, ja olen ollut koukussa siitä lähtien. Tämä katkelma on tarinasta ’The Goofy Love Legacy’, jonka aloitin 4. syyskuuta 2014 - päivänä, jona Pinstar julkaisi viralliset sukupelisäännöt The Sims 4 -peleille”, Cathy kertoo. ”Goofy Love -tarinan lisäksi minulla on neljä muuta tarinaa, joista yksi on päättynyt, ja olen aikeissa aloittaa pian uuden tarinan. Uutta tarinaa lukuun ottamatta tarinani liittyvät erilaisiin Sims-haasteisiin.” 

Ammatiltaan Cathy Tea on suuren kaupunkikoulupiirin verkkotoimittaja, ja lisäksi pitää verkossa kirjoituskursseja paikallisen collegen opiskelijoille. Simmailun lisäksi Cathy Tea soittaa selloa, puutarhuroi ja retkeilee poikaystävänsä kanssa Oasis Springsin aavikkomaisemissa. Suvunperustajansa Cedar Boughin tavoin Cathy Tea jää joskus pyörimään sinisen taivaan alle ja huudahtaa, "Ah, ihanuutta! Kauneus on kaikkialla!"

KATKELMA TARINASTA ’THE GOOFY LOVE LEGACY’

Isosiskoni Aspen sanoo usein, että olen ”kaiken keskellä”, sillä olen kymmentä sukupolvea tavoittelevan suvun viidennen sukupolven keskimmäinen lapsi.

 

-Minä pidän keskinäkökulmasta.

Minusta on hauskaa olla keskimmäinen. Sain olla lapsi isosiskoni kanssa ennen kuin hän kasvoi teiniksi, ja uudelleen pikkusiskoni Poplarin kanssa ennen kuin itse kasvoin teiniksi. Nyt olen teini Aspenin kanssa, ja ennen kasvamistani nuoreksi aikuiseksi saan olla teini myös Poplarin kanssa. Tämä on keskimmäisenä olemisen etu. Saat jakaa hetkiä niin sinua ennen kuin sinun jälkeesi tulleiden kanssa.
Isosiskoni Aspen sytytti äskettäin lieden tuleen. Tai siis hänen tacokiusauksensa sytytti tulipalon.

-Kuuluuko tacokiusauksen savuta?

Kaikki päättyi kuitenkin hyvin. Isäni ja hänen serkkunsa sammuttivat tulipalon, eikä kukaan loukkaantunut. (Minä jäin kyllä tosi nälkäiseksi. Olin odottanut kiusausta innolla!) Vakuutusyhtiöltä saimme 13 § korvaukseksi liedestä. Se ei kyllä kattanut vahinkoja läheskään! Eikä mikään voi korvata muistoja.
isä kertoi, että liesi oli ollut olemassa yhtä kauan kuin talo itse Cradle Rockissa. Kukaan ei muista, kuka talon alkujaan rakensi, mutta arvelemme sen olevan peräisin ainakin neljän sukupolven takaa. Tiedämme nimittäin, että minä ja siskoni olemme viides täällä syntynyt sukupolvi. Meillä on oma sukuhautausmaa, jossa lepäävät kaikki esivanhempamme sekä muutama perheystävä, joka kuoli täällä. Kahden vanhimman hautakiven nimet ovat jo kuluneet lukukelvottomiksi.

-Vaikka takapihallamme onkin hautausmaa, meidän ei silti tarvitse vaipua synkkyyteen!

Aavikon tuulet ja hiekka ovat hioneet nimiä vuosisatojen aikana. Yhdestä kivestä saa juuri ja juuri luettua tekstin ”Avaruudessa vaeltaen” ja toisesta ”Cedarin ainoa”, mutta aika on vienyt nimet mennessään.
Isosiskoni, tätini ja äitini ovat kaikki synkkämielisiä. Joskus pohdin, onko syynä hautausmaa, joka muistuttaa heitä tulleista ja menneistä, muistetuista ja unohdetuista simeistä.
Mitä minuun tulee... Se, että saan asua täällä, missä sukuni on elänyt pidempään kuin kukaan muistaa, tekee minut vain onnelliseksi.
Kun menetimme alkuperäisen lieden, muistelin kaikkia niitä grillattuja juustovoileipiä ja munakokkeleita, joita sillä oli valmistettu, sen uunissa paistettuja syntymäpäiväkakkuja ja pitkän keittiönpöydän ääressä nautittuja perheaterioita. Isä kosi äitiä juuri tässä keittiössä.

-Keittiö on ollut kodin keskipiste sukupolvien ajan.

Tässä tapaan istua ja tehdä läksyjä. Montakohan muuta lasta on istunut tekemässä omiaan tässä samassa paikassa? Isäni, tätini, isoisäni Palo Verde, joka oli kuuluisa koomikko ja tunnettiin nimellä Kuninkaallinen laamankesyttäjä, hänen äitinsä, jonka haamua ei ole koskaan nähty...

Kerrotaan, että isomummuni, juuri sen, jonka haamua ei ole koskaan nähty, ensirakkaus oli itse viikatemies. Legendan mukaan hän tapasi viikatemiehen, kun hänen äitinsä - unohdettu perustajamme - kuoli. Isomummuni aneli viikatemiestä säästämään äitinsä hengen ja onnistuikin, mutta antoi vaihdossa viikatemiehelle oman sydämensä. Myöhemmin, hänen tullessaan täysi-ikäiseksi, viikatemies tuli noutamaan häntä, mutta hänen veljensä aneli Kuolemaa säästämään sisarensa. Viikatemies päätti antaa armaansa jäädä puhtaasta rakkaudesta, mutta ehtona oli se, että kun tämä viimein kuolisi, hänen haamunsa ei palaisi koskaan maan päälle. Sitten hänestä tulisi ikuisesti viikatemiehen oma.

-Legendan mukaan isomummuni, jonka haamua ei ole koskaan nähty, ensirakkaus oli itse viikatemies.

Tässä tarinassa on varmasti jotakin perää. Kuulin sen suoraan hänen veljensä haamulta. Veli kummittelee kadun toisella puolella olevassa isossa talossa. Monina öinä hän tulee juttusille minun ja pikkusiskoni kanssa. Olemme tavanneet muitakin suvun haamuja. Kukaan ei kuitenkaan ole koskaan nähnyt isomummuni Acacian haamua.

Nyt meillä on uusi liesi. Se toimii aivan yhtä hyvin kuin vanhakin, ja siinä on kaikki erikoispäivitykset.
Olen jo tarpeeksi iso laittamaan sillä ruokaa. Kokatessani en muistele menneitä. Katson eteenpäin, kohti tulevaa. Kuka muu seisoo tässä tulevina vuosikymmeninä valmistamassa aterioita perheelleen?

-Mietin myös, kuka muu tulee seisomaan tässä grillaten juustovoileipiä tulevina vuosikymmeninä.

Kuinka monia syntymäpäiviä tässä keittiössä vielä juhlitaan?

Joskus kun mielikuvitukseni lähtee laukkaamaan kohti tulevaisuutta, ymmärrän, miksi siskoni, äitini ja tätini ovat niin alakuloisia. On helppo ajatella, että sillä ei ole väliä.
Kuten eräs suuri kirjailija kerran totesi, jokaisen perheen tarinan voi tiivistää näin: ”Pete osti tontin, meni naimisiin, sai lapsen, joka meni naimisiin, rakensi talon, lisää lapsia, hups - joku kuoli, huuhtele, toista, pysy kuulolla.”

Joskus käännellessäni juustovoileipiä mielikuvitukseni vaeltaa menneeseen ja tulevaan ja näen, että meidän elämämme näyttävät samalta. Joskus jopa yksi päivä voi tuntua sellaiselta: Herää, syö aamiaista, mene kouluun, tee läksyjä, kehitä taitoja, mene nukkumaan. Hetkonen, enkös tehnyt niin eilenkin?

Mutta sitten sulavan juuston tuoksu palauttaa minut nykyhetkeen: Tunnen keittiön lattialaatat jalkapohjiani vasten. Tunnen liedestä hohkaavan lämmön. Kuulen pikkusiskoni nauravan taas kerran omalle laamavitsilleen.

-Jos se on sinusta hauska, kuuntelepa vain minun toinen laamavitsini.

Minun elämäni ei ole tuolla kaukaisuudessa kolmen kilometrin korkeudessa. Se on täällä. Maan tasalla ja tässä hetkessä. Tässä hetkessä tunnen ilon kuplivan sisälläni. Tunnen riemua siitä, että olen täällä keittiössä siskojeni, äitini, tätini ja isäni kanssa. Olen tyyni, sillä tiedän, että esi-isieni haamut kaitsevat meitä ja että jälkeläisemme odottavat tulevaisuutta, joka tuo heidät maailmaan. Olen kotona.

’The Goofy Love Legacyn’ voi lukea kokonaisuudessaan täältä, samoin kuin muita Cathyn hienoja tarinoita.


Keskustelu jatkuu: seuraa meitä Twitterissä, tykkää meistä Facebookissa ja tilaa Youtube-kanavamme.

Aiheeseen liittyvät uutiset

The Sims 4 Kohti kuuluisuutta on nyt julkaistu

The Sims 4
16.11.2018
Simisi nousee pian tähtiin raketin lailla!

Esittelyssä The Sims 4 -positiivisuushaaste Millie Bobby Brownin vetämänä

The Sims 4
13.11.2018
Simisi voivat tehdä maailmastaan paremman paikan.

Paikoillanne, valmiina, päivittäkää!

The Sims 4
12.11.2018
Peruspeliin on tulossa iso päivitys!
The Sims 4 PC The Sims 4 konsolille The Sims Mobile The Sims FreePlay facebook twitter youtube PELIT UUTISET TUKI EA KESKUSTELUPALSTAT YHTEYSTIEDOT Työpaikat Suomi United States United Kingdom Australia France Deutschland Italia 日本 Polska Brasil Россия España Ceska Republika Danmark Mexico Nederland Norge Sverige Portugal 대한민국 台灣 Oikeudelliset huomautukset Verkkopalvelupäivitykset Käyttäjäsopimus Tietosuoja- ja evästekäytäntö